English
Työpäivä parturi-kampaamossa oli kamala. Heli päätti tuulettua pidemmällä ruokatauolla, ja saapui Kiimingin kotiinsa syömään. Tietokoneen ruudulla odotti eilen kesken jäänyt hakemus Oulun ammattikorkeakouluun. Sitä ei ollut tarkoitus lähettää, mutta kehno päivä inspiroi hakemaan spontaanisti. Miten suuret seuraukset tällä nyt voisi olla?
Parturituolin takana
Neljä vuotta myöhemmin Heli Isohätälä on kokopäiväisessä ohjelmistokehittäjän työssä. Tietojenkäsittelytieteen englanninkielinen tutkinto on viimeistelyä vaille valmis. Tätä edelsi kuitenkin pitkä matka. Alun perin hän kouluttautui parturi-kampaajaksi, ja teki alan töitä useamman vuoden ajan. Helillä oli oma vuokratuoli kiiminkiläisessä parturi-kampaamossa, jossa työskentelystä hän piti: työssä sai tehdä käsillä ja laittaa ihmisten hiuksia.
Myös hiuksiin ja ihoon liittyvä kemia kiinnosti, mutta osoittautui myös työn nurjaksi puoleksi. Kemikaaleista alkoi tulla allergisia oireita, kuten tukkoista oloa ja niiskutusta.
Allergian kanssa ei auttanut jäädä kärsimään, sillä Heli oli nähnyt kurssitoveriensa oireiden menneen niin pahaksi, etteivät he pystyneet enää tekemään ollenkaan parturi-kampaajan työtä. Hän päättikin vaihtaa alaa vielä hyvän sään aikana, omilla ehdoillaan. Samaan aikaan käynnissä oleva avoero mullisti elämää muutenkin, ja uutta suuntaa oli saatava.
Ohjelmointi nousi vaihtoehdoksi Helin harrastustaustasta. Tietokoneella on tullut aina vietettyä aikaa, ja Heli onkin aktiivinen nettipersoona. Hän halusi nyt nähdä, miten tutut web-ohjelmat tehdään. Yksi alanvaihdon motiiveista oli myös etsiä niin hyvin palkattua työtä, että Heli pystyisi tarjoamaan tyttärelleen hyvän lapsuuden. Alan koulutusta löytyykin sopivasti naapuripaikkakunnalta, ja Oulun ammattikorkeakoulun tietojenkäsittelyn linja valikoitui hakukohteeksi.
Kamalan työpäivän päätteeksi ex-temporena tehty hakemus johti heti opiskelupaikkaan. Yksi este kuitenkin oli: mistä rahoitus opintoihin? Yhden aikuisen ja lapsen elättämisen pitäisi tapahtua myös opintojen aikana. Tässä kohti Suomen tukijärjestelmä näytti parhaita puoliaan, ja Helille myönnettiin yrittäjän aikuiskoulutustuki, opintolaina sekä asumistuki. Siirtyminen kohti uutta uraa alkoi.
Koulun penkillä
Opintojen alussa Heli huomasi heti olevansa kurssinsa vanhin osallistuja. Opiskelutovereista useimmat olivat alle 20-vuotiaita, vasta toisen asteen koulusta valmistuneita. Tämä loi mielenkiintoisen, hieman poikkeavan asetelman. Toisaalta oppiminen tuntui haastavalta, sillä kolmikymppisenä opiskelemaan oli opittava uudelleen. Mukana pysyminen teetti siis lisätyötä, ja ohjelmointia vuosikaudet harrastaneiden kurssitoverien rinnalla oma osaaminen tuntui kalpenevan. Toisaalta laajempi elämänkokemus toi oman etunsa, ja Heli otti usein vastuuta ryhmätöiden johtamisesta.
Tilanne ei ollut siis helpoin mahdollinen, mutta eteenpäin kannusti ajatus paremmasta elämästä. Tavoitteena oli taloudellinen itsenäisyys, eli palkka jonka kanssa ei tarvitse miettiä, pystyykö ostamaan ruokaa ja maksamaan laskut. Lisäksi Heli oli luvannut tyttärelleen hankkivansa sellaisen työn, jonka tulojen turvin tytär voisi aloittaa ratsastusharrastuksen. Heli jaksoi opetella ohjelmoinnin ensimmäisistä aakkosista asti, englanniksi. Pikkuhiljaa web-ohjelmointi alkoi taittua, syksyllä 2019 hän pääsi työharjoitteluun oululaiselle Buutti Oy:lle.
Toimistotuoliin
Buutilla Heli on ollut mukana firman sisäisen CV-työkalun kehittämisessä. Työ on sisältänyt monipuolisesti ohjelmistosuunnittelun eri puolia, kuten tietokantojen, toiminnallisuuden ja käyttöliittymän toteutusta. Projekti on ollut hyvä alku kehittäjän työhön, sillä toteutus on tehty uusimmilla avoimen lähdekoodin teknologioilla, sisältäen PostgreSQL:n, TypeORMin, React.js:n ja Material-UI:n. Kielenä projektissa on ollut TypeScript.
Työkokemuksen myötä ohjelmointiammatin hyvät ja huonot puolet ovat tulleet tutuksi. Parasta on ollut Helin mukaan oman ajatusprosessin tuominen näkyväksi: ”Mietit, kirjoitat ja sitten näet tuloksen.” Flow-tilaan päästessä ohjelmoijan aika kuluu kuin siivillä, eivätkä työpäivät kulu kelloa tuijotellessa. Toisaalta ohjelmistokehityksen maailma on haastava ja muuttuu koko ajan. Viime talven React-mestaruus voi olla tänä jouluna jo vanhentunutta osaamista. Laakereilleen ei voi jäädä lepäämään, vaan uusimpien teknologioiden kehityksessä on pysyttävä mukana jatkuvalla työllä. Parturi-kampaajana pystyi tuntemaan itsensä valmiiksi osaajaksi, mutta ohjelmoija ei sellaista päivää näe.
Mitä sitten seuraavaksi? ”Haluan pysyä Buutilla ja siirtyä seuraavaksi asiakasprojektiin,” Heli kommentoi. Osaamistaan hän haluaa laajentaa projektinhallinnan suuntaan, jota tuki ScrumMaster-koulutus syksyllä 2020. Yksi kiinnostava rooli onkin ScrumMaster, jossa mukana hyvä siivu itse ohjelmointityötä. Mielenkiintoisia uusia teknologioita ovat esimerkiksi DevOps, pilvipalvelut, containerit ja CI/CD. Vaikka kaikki näistä kiinnostavat ja yritykset tuntuvat hakevan aina vaan monipuolisempia ja laaja-alaisempia tekijöitä, oman osaamisen inhimilliset rajat tulevat kuitenkin tässä jokaisella vastaan. Ohjelmistokehittäjän pitää valita ja erikoistua tietyille osa-alueille, jotta osaamistaan voi ajan kanssa syventää.
Uuden uran myötä Heli on voinut toteuttaa tyttärelleen antamansa lupauksen ja tänä syksynä on vietetty paljon aikaa ratsastusharrastuksen parissa. Hän haluaisi myös itse aloittaa ratsastuksen, ja vuokrata kesällä hevosen. Toimistotuolissa ajatukset suuntaavat usein ratsastukseen ja pian Martelan voikin jo vaihtaa viikonloppuisin satulaan. Muita alanvaihtoa miettiviä Heli haluaa rohkaista: ”Yhteiskunnan tuista kannattaa ottaa hyöty irti alaa vaihtaessa. Hypyn uskaltaa tehdä, sen kanssa pärjää ja se kyllä kannattaa!”