Humanistista ohjelmisto­kehittäjäksi – erään alanvaihtajan tarina

Tein vuosi sitten päätöksen: vaihdan alaa ja ryhdyn web-kehittäjäksi. Se oli minulle luonteva valinta, koska olin nuoresta asti harrastellut nettisivujen tekoa – tosin en osannut lainkaan ohjelmoida. Taustallani oli humanistiselta puolelta maisterintutkinto ja jo toistakymmentä vuotta työuraa. Pidin työstäni mutta kaipasin aivan uudenlaisia haasteita uralleni.

Opittavaa oli niin valtavan paljon, että oli vaikea päättää, mihin asioihin kannattaisi keskittyä, millainen oppimispolku rakentaa.

Seuraavaksi piti keksiä, mikä olisi tehokkain väylä IT-alan ammattilaiseksi. Ajatus korkeakouluun hakeutumisesta ja monen vuoden opinnoista ei ollut erityisen houkutteleva keski-ikää lähestyvälle, jo yhden korkeakoulututkinnon suorittaneelle perheenäidille. Tuttavapiirini ohjelmistokehittäjät antoivat vinkin, että jos vaan opettelisin ohjelmoimaan hyvin, niin töitä kyllä löytyisi ilman alan tutkintoakin. Kuulosti uskomattomalta, mutta päätin kokeilla kuinka se onnistuisi.

Netistä löytyi itseopiskeluun kasapäin materiaalia, jolla pääsi mukavasti alkuun, mutta pitemmän päälle tämä menetelmä osoittautui melkoisen haastavaksi. Opittavaa oli niin valtavan paljon, että oli vaikea päättää, mihin asioihin kannattaisi keskittyä, millainen oppimispolku rakentaa. Kuulin tuttavaltani Buutin ohjelmointikerhoista, joissa voisin saada neuvoja ja opastusta. Otin Buuttiin yhteyttä ja kysyin, saako kerhoon osallistua, vaikkei ole korkeakouluopiskelija. Minut toivotettiin tervetulleeksi.

Ohjelmointikerhossa itseopiskeluni sai melkoisen potkun eteenpäin. Sain hyvät ohjeet siihen, mitä asioita minun kannattaa opetella päästäkseni tavoitteeseeni, ja henkilökohtaista opastusta oman projektin tekemiseen. Nyt opiskelussani oli tarkka focus, jonka mukaisesti etenin määrätietoisesti.

Seuraavaksi osallistuin peräjälkeen kahteen eri Buutcampiin, joihin sisältyi luentokurssi ja oman demoprojektin tekeminen. Osaamiseni otti valtavan harppauksen eteenpäin molempien kurssien aikana, etenkin kurssin loppuvaiheessa, jolloin tein omaa projektiani juuri oppimiani asioita hyödyntäen. Ohjelmointi on kuitenkin työtä, jota oppii ennen kaikkea tekemällä. Kurssit painottuivat käytännön ohjelmointitaitoihin ja sellaisiin teknologioihin, joille on juuri nyt kysyntää ohjelmistoalalla, joten ne olivat erittäin hyödyllisiä tulevaa työllistymistä silmälläpitäen.

Erikoinen taustani ei tehnytkään minusta altavastaajaa työmarkkinoilla, vaan sai minut erottumaan harmaasta massasta.

Osaamiseni oli yllättävän nopeasti ampaissut sille tasolle, että rohkenin aloittaa työnhaun. Sain ilokseni huomata, että erikoinen taustani ei tehnytkään minusta altavastaajaa työmarkkinoilla, vaan sai minut erottumaan harmaasta massasta. Työnhakuprosessin aikana ilmeni, että Buutin kerhot ja koulutukset olivat antaneet minulle muutakin hyötyä kuin ohjelmointitaitoja: ne toimivat yhtenä osoituksena motivaatiosta ja aktiivisuudesta. Erityisen ratkaiseva vaikutus työnsaantiin oli Buutcampin päätteeksi tekemälläni demoprojektilla, joka oli konkreettinen näyttö osaamisesta.

Vajaa vuosi sen jälkeen, kun olin kirjoittanut ensimmäisen hello worldini JavaScriptillä, sain töitä ohjelmistokehittäjänä juuri sellaisesta paikasta kuin olin haaveillut. Se tuskin olisi onnistunut niin nopeasti ja sujuvasti ilman Buutilta saamani apua matkani varrella.

Essi Saloranta

Saat tiedon Buutin uusista blogikirjoituksista ja koulutuksista tilaamalla uutiskirjeemme:

Tilaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *